Historiikki

Kirjoittanut Sirkka-Liisa Sourama

Lohjan alue vapautui jääkauden jälkeen veden vallasta Itämeren tasoon eri vaiheissa. Ihmiset ilmaantuivat riistalaumojen perässä 40 metriä nykyistä merenpintaa korkeammalla olleen Ancylusjärvi-vaiheen aikana. Asumuksensa, kartiokodan, nämä kivikauden metsästäjä-kalastajat pystyttivät rantahietikolle loivalle etelään tai lounaaseen viettävälle rinteelle. Tältä ajalta (6500 – 1300 vuotta eKr) peräisin olevia yksittäisiä esinelöytöjä on tehty lähes kaikkien nykyisten kyliemme alueilta.

Myöhemmin Virosta käsin alueelle syntynyt vähäinen suomenkielinen väestö pakeni 800-luvun alussa viikinkien rosvousta ja ryöstelyä kauemmas Hämeeseen. Viikinretkien rauhoituttua (n. 1050) Suomenlahdesta tuli tärkeä kauppaväylä. Ulkomaalaiset kauppiaat ja hämäläiset turkisten myyjät kohtasivat Lohjan seudulla. Väänteenjoesta oli tullut hämäläisten kauppatie ja turkiskaupan läntisin reitti. Ensimmäinen pysyvä asutuskin Hiidenveden rannalle, Vanhakylään, muodostui hämäläisistä erätalonpojista 1100-luvun alkuneljänneksellä.

Enenevässä määrin pysyviä kyliä alkoi syntyä, kun varsinaissuomalaiset karjaa mukanaan kuljettaneet kaskitalonpojat asettuivat noin 1150-1200 Väänteenjoen länsipuolelle. Sieltä asutus levisi pohjoisosiin. Kirjallista tietoa 1400-luvulta on olemassa Maikkalasta, Koskelta, Kouvolasta ja Kutsilasta, mutta kokonaiskuva tuolloisten ryhmäkylien (talot samalla kylätontilla) asutustilanteesta selviää vasta vuoden 1540 vero- eli maakirjasta. Alueen kyliä olivat Maikkala, Koski, Hietainen, Suittila, Kutsila, Vasarla, Kärri, Pulli, Kouvola, Andela ja Mynterlä. Kussakin niistä sijaitsi viidestä yhteen taloa, yhteensä 30 savutupatyyppistä asumusta. Verotiedoista on myös päätelty, että Mynterläntien varrella olevat kylät ovat Lohjan nuorimpia. Kaksi nuorinta Andela, Mynterlän ja Kouvolan välissä ja Kärri Pullin lähettyvillä, hävisivät myöhemmin.

Ruotsin kuninkaan sotaväenotot synnyttivät isoista tiloista ratsutiloja eli rustholleja 1600-luvulla. Tila varusti miehen hevosineen armeijaan saaden vastapalvelukseksi verohelpotuksia. Tällaisia tiloja olivat Maikkalan Isotalo, Kosken Mikkola sekä Kouvola ja Pulli. Ratsutiloilla oli myös torppia. Maikkalan tila syntyi, kun ratsutilaan liitettiin myöhemmin Vähätalo, nykyisen Kosken tilan muodostavat Mikkolan lisäksi neljä siihen liitettyä taloa. Alueella pitkään toimineita maatiloja ovat lisäksi Hietainen, joka on entinen kapteenin virkatalo sekä Suittilassa Jakkala ja Näppinen, jossa on sijainnut myös kestikievari kymmeniä vuosia 1830-luvulta lähtien sekä Koivuniemi. Kutsila on muodostunut Pentin ja Hokan tiloista. Mynterlässä on edelleen Isotalo. Mynterlän Isotalon ja Teräväisen yhteyteen muodostettiin 1800-luvulla neljä torppaa.   

Suuret tilat tarjosivat paljon työpaikkoja monipuolisine viljelyksineen, karjoineen ja metsineen. Puutarhatuotteita myytiin Helsinkiin asti. Oli omia myllyjä, pajoja ja sahoja. Koskella oli jonkin aikaa kermankuorinta-asemakin, Mynterlän Teräväisellä toimi tiilitehdas ja puulastutehdas, Pullissa höyläämö ja 1950-luvulle saakka vuonna 1900 perustettu raamisaha. Yleistä oli pitää kesävieraita taloissa täysihoidossa; Koskella oli 1950-luvun lopulle saakka erillinen 1930-luvun alussa kesävieraita varten rakennettu Kesäkodin alue omine oheistoimintoineen. Sittemmin omat kesämökit yleistyivät ja niitä on runsaasti mm. Maikkalassa, Pullissa, Kouvolassa ja Mynterlässä.

Pienempiä tiloja muodostui, kun torpat itsenäistyivät 1920-luvun tienoilla ja sotien jälkeen rintamamiehet ja Karjalasta tulleet siirtolaiset asutettiin. Uutta asutusta on syntynyt myös, kun tontteja on lohkottu perillisille ja myyty muualta muuttaneille. Monet uusista asukkaista käyvät ansityössä pääkaupunseudulla asti. Maatiloille koneellistuminen ja EU-aika ovat tuoneet runsaasti muutoksia ja muutokset jatkuvat edelleen. Alueella on tätä nykyä noin 20 aktiivitilaa.

Nykyisin Saukkolantienä-Lohjantienä tuntemamme tie on satoja vuosia vanha kulkuväylä. Se on osa Somerolle ja Kokemäelle Satakuntaan jatkunutta tieyhteyttä, jota nimitettiin 1500-luvulla Huovimiestentieksi. Pitäjän talolliset tekivät siitä 1670-luvulla uuden yleisen tien, josta myöhemmin käytettiin nimitystä ylinen Uudenmaantie. Liikenne Lohjalta Turkuun kulki tätä kauttaennen Paksalossa sijaitsevaa Hiidenveden siltaa, joka otettiin käyttöön 1940-luvun alussa.

Kauppapuoteja alueella on ollut 1900-luvulla eri aikoina useita; on ollut Kutsilassa tien varressa Lönnqvistin huvilaksi nimetyssä rakennuksessa, Raatin talossa Suittilassa ja Osuusliike Keon kauppa Koskella sekä pisimpään vuoteen 1976 saakka Pullissa. Kauppaa on pidetty myös Mynterlässä 1920-luvulla Pullin Keon haaraliikkeenä muutamia vuosia ja samanaikaisesti siellä on toiminut toinenkin puoti lyhyen aikaa. Kesäkauppa Mynterlään on perustettu vuonna 1956 toimien vuoteen 1967. Kauppojen lopettamisen jälkeen oli kolmenkin liikkeen kauppa-autoilla reittejä, mutta sekin toiminta hiipui. Viimeinen Osuuskauppa Seudun auto päätti reittiensä ajon 1980-luvun loppupuolella. Salomaan pieni kauppa entisen Nummi-Pusulan kunnan rajan tuntumassa sinnitteli 1930-luvulta vuoteen 1996. 

Kouluja alueella oli 1900-luvun alkupuoliskolla kolmekin. Vuonna 1894 Suittilaan Näppisen tilalle perustettiin kansakoulu, joka lakkautettiin 1967. Sitä ennen 1950-luvun alkupuolella oli jo lakkautettu Maikkalaan vuonna 1923 perustettu koulu. 

Suittilasta oppilaat siirtyivät Pullin kouluun, joka oli aloittanut toimintansa vuonna 1901 Vaanilan kartanossa. Kartanon oli vuonna 1879 ostanut Nuutajärven lasitehtaan perustaja ja johtaja, myöhemmin Lohjan kunnalliselämässä ansioitunut kunnallisneuvos Carl Heitmann. Heitmannin kuoleman jälkeen 1897 yli tuhannen hehtaarin tilaa alkoi emännöidä hänen 30 vuotta nuorempi leskensä Bertha Heitmann. Bertha Heitmann perusti miehensä alulle paneman kiertokoulun tilalle varsinaisen ylemmän kansakoulun. Se toimi aluksi Vaanilan kartanon isännöitsijän salissa. Myöhemmin koulu siirtyi 1906 Pullin tilalle toimittuaan sitä ennen kolme vuotta Vaanilan mailla sijainneessa Hammarlundin huvilassa. Vuonna 1923 koulu rakennettiin Pullin tilan lahjoittamalle tontille Kaunelan hakamaalle, nykyiselle paikalleen. Pullin koulun satavuotisen taipaleen kunniaksi julkaistiin historiikki vuonna 2001.   
Copyright (c) 2020, All Rights Reserved.